Viime lauantaina läksimme koko porukan voimin ajelemaan kohti Valladolidia, joka sijaitsee Madridista n. 200 km luoteeseen päin. Tiellä näkyi kaulaliinoista päätellen Elchen jalkapallojoukkueen kannattajia autoissaan matkaten katsomaan Real Madridin ja Elchen peliä. Real Madridhan sen pelin oli sitten voittanut 3-0 TV-uutisten mukaan.
Kuljimme lähes Madridin keskustan läpi kehätie 30:a, mutta eihän kaupunkia näkynyt ollenkaan, kun liikuimme tunnelien läpi toiselle puolelle kaupunkia. Matka jatkui pian ylöspäin ja lopulta vuoren läpi lumirajan tuntumaan vähäksi aikaa. Lähes 700 kilometrin matkalla maasto ehti vaihtua välillä karuihin, välillä uljaisiin, välillä vehreisiin ja välillä peltomaisemiin. Maanviljelijät olivat peltotöissä kuka karhitsemassa peltoaan, kuka saksimassa viiniköynnöksiään, kuka kaitsemassa karjaansa. Lämpötilakin oli matkan aikana tippunut vähintään kymmenen astetta, ja Valladolidissa se oli sunnuntaiaamuna pakkasen puolellakin.

Jääkaavinta tarvittiin aamulla.

Sunnuntaiaamuna menimme Veran kanssa kissanäyttelypaikalle paikalliseen messukeskukseen, jossa oli samaan aikaan monenlaisia muitakin näyttelyitä, mm. koira-, kukko- ja kana-, kyyhkys-, undulaatti- ja kaninäyttelyitä. Olipa paikalla ollut chinchillojakin ja yleisöäkin viikonlopun aikana 29 000 henkeä paikallisen lehden mukaan.

Onpa kukolla kauniit saappaat

Yleisöä ei vielä ole saapunut koiranäyttelyhalliin. Vaikka tilaa näyttää olevan vielä aamulla vaikka muille jakaa, käytävät olivat tupaten täynnä yleisöstä päivän aikana.

Kissanäyttelyhalli. Vera sai paljon huomiota osakseen ja käyntikortit tekivät kauppansa. Kuvassa oikealla mies näkyy kuvaavan Veraa häkin läpi.

Ranskalainen Yan Roca Folch ja suomalainen Kristiina Rautio paneelissa (loppukilpailussa) pistämässä itämaisia kissoja paremmuusjärjestykseen. Yanin, vanhan tuttavan kissanäyttelyvuosiltamme niin koti- kuin ulkomailtakin, kanssa vaihdoimme päivän aikana muutaman sanan.

Lopussa ”kiitos” seisoo: Vera Best in Show kolmoskategorian kastraattinaaraissa.

Maailma on pieni, kun näyttelypaikalle sattui tulemaan pari suomalaista (kuopiolaista!) käymään Fuengirolasta. Löysimme heti yhteisen sävelen ja yhteisiä tuttujakin!

Maanantain ehdimme vielä katsella sateista Valladolidin kaupunkiakin, joka oli siisti ja kaunis keskiaikaisine rakennuksineen. Joen varrella kulki polkuja ja pitkä kevyen liikenteen katu, jossa kulki ihmisiä vauvasta vaariin ja lenkkeilijöitäkin oli paljon. Kaupungissa on paljon nuoria aikuisia monenlaisten opinahjojen vuoksi.

Meikäläinen seisoo yhdellä monista joen ylittävistä silloista. Kevyen liikenteen väylät ovat kaupungissa leveitä niin kuin kuvasta näkyy.

Erikoisia erkkereitä

Pyhän Paavalin (San Pablo) katedraali

Myydään täällä näköjään Karelia-parkettiakin.

Sää oli maanantaina sateinen ja kalsea, joten jouduimme välillä lämmittelemään paikallisissa kuppiloissa maistelemassa paikallisia Ribera del Dueron viinejä.

Tiistaina ajoimme lähes samaa reittiä takaisin Torreviejaan. Madridin kiersimme kehätie 50:n kautta ja ajoimme myös Jarmon työnantajan Madridin toimiston ohi. Jarmo on kuulemma käynyt joskus tuossa toimistossa.

Jumillan alueella viljellään pääasiassa Monastrell-rypälettä, joka kestää karujakin olosuhteita, ja todella karun näköistä siellä tähän vuodenaikaan onkin.

La Molinetan viinitila sijaitsee n. 640 metriä merenpinnan yläpuolella.

Viiniköynnökset on saksittu syksyllä lyhyiksi ja ovat nyt siis ”talviteloillaan”

Tilalla viljellään viinirypäleiden lisäksi myös manteleita (takana) ja oliiveja (edustalla).

Näyttää kuin Jarmo olisi kärryssä, mutta oikeasti on kärryn takana aidalla. Kuva: Hillevi

Tilan koirat paistattelevat päivää oven vieressä. Kuva: Hillevi

Suomalaisella tilalla kun ollaan, niin talosta löytyy myös suomalaisen kirvesmiehen tekemä sauna. Harvia-kiuas lämpiää kuivilla viiniköynnösten pätkillä ja kylpyhuoneen seiniä koristivat kuivatut vastat. Saunan lämpiämistä odotellessa nautimme tapaksia ja tilan viiniä.
Saunan jälkeen pääsimme syömään päivällistä ja maistelemaan talon muita viinejä. Jutustelimme samalla isäntäväen kanssa tilan ja alueen asioista sekä heidän päätymisestään viinitilalle.

Alfredo viihdytti meitä laulamalla ja soittamalla tuttuja sävelmiä.

Myöhemmin illalla tilalle tuli muitakin vieraita – ja suoraan Suomen Turusta, mutta me siirryimme siinä vaiheessa yöpuulle omiin huoneisiimme.

Hillevi ja Santtu Pietarsaaresta ovat asustaneet naapurustossamme parisen viikkoa. Onneksi vierailumme Hansin ja Rosan luo sattui juuri ennen tyttöjen tuloa ja saimme tietää heillä olevan pari ylimääräistä polkupyörää. Niinpä Hillevi ja Santtu ottivat ruotsalaisten pyörät vuokralle, ja tässä on nyt pyöräilty lähiseuduilla meikäläisen opastuksella ja Hillevin kuvaamana.

Täällä pyöräillään kanavan reunassa hedelmäpuiden katveessa, 20 km.

Takana näkyy suolajärvi ja välissä valkoisesta vaaleanpunaisen eri sävyihin vaihtelevat mantelipuiden kukat.

Kas, vanhoja manteleita – En varmasti syö!

Suolajärven kierros 30 km.

Suolaa, suolaa – enemmän suolaa!

Pyöräily sujuu hyvin entisen junanradan pohjaa pitkin.

Rantakierrokselle lähdössä

Hyvin tarkeni pyöräillä ja lopulta syödä lounasta Nautiluksen terassilla meren rannalla viime perjantaina. Yhteiset pyöräretkemme loppuvatkin tällä viikolla, kun tytöt suuntaavat kulkunsa kohti Pohjolaa torstaina.

Järjestelmäkamera hajosi parisen viikkoa sitten. Lähin huoltoliike löytyi Elchestä, jonne vein kameran korjattavaksi. Eilen käytiin hakemassa korjattu kamera ja tänään sitten kuvasin tämän postauksen kuvat sillä. Eilen oli vuoden lämpimin päivä, iltapäivällä mitattiin useimmilla lähitienoon sääasemilla noin +25 asteen lukemia.

Aurinko alkaa paistaa parvekkeelle aamusta.
Dobsomin tuulipuvun housuista meni vetoketju. Housut eivät ole kovin paljon käytetyt, joten päätin etsiä sopivaa liikettä vaihtaa vanha risa vetoketju uuteen. Keskustasta ei tuntunut löytävän sellaista paikkaa sitten millään. Lopulta räätäli löytyi yllättävän läheltä, lähimmän Mercadonan vierestä. Päivällä ”ruokatunnilla” kävin hakemassa kunnostetut housut.

Sää oli tänään pilvetön. Kuva on otettu samalta parvekkeelta iltapäivällä.

Auringon noustessa on vielä viileää talviaikaan. Aamulla kissat hakeutuvat sisätiloissa paikkoihin, joihin aurinko kohdistaa ensimmäiset lämpimät auringonsäteensä edessä olevien talojen yläpuolelta. Kissoillamme tämä tapa toistuu jokaisena selkeänä aamuna välillä hieman eri tavalla.

Kuin pingviinit etelänavalla 😉

Siiri vetää lonkkaa ensin sohvalla ja myöhemmin parvekkeella.

Illalla tytöt hakeutuvat samaan petiin lämmittämään toisiaan.

Torreviejan pääelinkeinot ovat suolateollisuus, turismi ja kalastus. Torrevieja tunnetaan suolajärvistään, joista toinen on nykyisin luonnonpuistona ja suurempi, Laguna de Torrevieja, on edelleen suolanottokäytössä. Torrevieja on yksi Euroopan johtavista suolan tuottajista. Suolatehdas on merkittävä työllistäjä täällä.

Suolakuljetin oli tänään päällä ja suolaa meni hihnalla suolatehtaalta rantaan rahtialukseen.

Näillä kulmilla on paljon porukkaa Pohjoismaista. Viereisssä talossa asuu suomalaispariskunta. Meidän talossa mm. pari ruotsalaispariskuntaa, joista toinen on Tornionlaaksosta (Torniojokilaaksosta) ja he puhuvat myös suomea. Toinen eläkeläispariskunta on Malmöstä. Eilen illalla käytiin tässä meidän talon kolmannessa kerroksessa heidän luona kahvilla ja pelattiin erä lautapeliä.
Tulokset:

1. Hans (SE)
2. Jarmo (FI)
3. Rosa (SE)
4. Riti (FI)

Tämän maaottelun voitto meni länsinaapurille, mutta kyllä me vielä näytetään… 😉

KYSistä saamani jumppaohjevihkonen suosittaa liikunnaksi 6 viikon jälkeen leikkauksesta yleiskestävyyttä lisäävää liikuntaa, kuten reipas kävely tai hölkkä. Auton olen pyrkinyt jättämään suosiolla parkkiin ja lyhemmät kauppareissut ovat sujuneet kävellen tai joskus pyörällä polkien.Tänään käveltiin kanavan kautta Zeniaan. Reitti kävellen Villamartinista kanavalta Zeniaa on kohtuullisen lyhyt, mutta osin kelju, koska täytyy kävellä osin vilkasliikenteisen autotien vartta.

Nyt tähän näyttäisi olevan tulossa parannus. Zenia Boulevardilta Villamartiniin päin menevän tien (AP-7-tien yli) varteen rakennetaan kevyen liikenteen siltaa ja väylää. Samoin meidän asunnon kohdalla oleva AP-7:n ylittävä autotie on saamassa vierelleen tuliterän kevyen liikenteen sillan. Ulkoilumahdollisuudet näillä kulmilla paranevat entisestään 🙂

Lähes jokaisena lauantaina on tullut käytyä noin puolentoista kilometrin päässä olevilla markkinoilla – ainakin appelsiinejä ostamassa.