Tänään on talvipäivänseisaus eli vuoden lyhyin päivä. Täällä Torreviejassa aurinko nousee 8:15 ja laskee 17:47 (päivän pituus on 9:32). Kuopiossa aurinko nousee 09:45 ja laskee 14:30 (päivän pituus on 4:45). Tämän päivän jälkeen päivä lähtee pitenemään pohjoisella pallonpuoliskolla. Esimerkiksi Kuopiossa on kahden kuukauden päästä 4 tuntia ja 28 minuuttia pitempi päivä, täällä vastaavasti on 1 tunti ja 26 minuuttia pitempi päivä.

Loputkin kuopiolaiset ovat asettuneet lähimaastoon. Retu ja Ellu tulivat viikko sitten lauantaina Torreviejan keskustaan ja Eka ja Helena keskiviikkona Pinar de Campoverdeen. Ekan ja Helenan aktiivisen juoksuharjoittelun innoittamana päätin minäkin lähteä kunnon lenkille eilen. Pari viimeistä viikkoa olinkin lähinnä herkutellut ja liikkunut laiskanpuoleisesti lenkkeillen ja pyöräillen. Tällä kertaa läksin hölkkäämään kanavaa toiseen suuntaan, jossa en vielä ollut käynytkään. Aurinko oli alkanut paistaa sateen jälkeen, ja sää oli muutenkin oikein leppoisa. Kanavan varrella oli rakenteilla oikein mukavannäköisiä taloja ja olokin oli varsin auvoisa eikä edes tuullut – tai en ainakaan huomannut. Tie huononi pikkuhiljaa ja vaihtui sorapäällysteiseksi, seutu muuttui täysin maaseuduksi hedelmäpuineen ja paskanhajuineen. Pian alkoikin tuulla, tuli pilvistä ja matkamittarikin näytti jo kymmentä kilometriä. Oli siis aika kääntyä takaisinpäin. Siinä vaiheessa arvelin loppumatkan sujuvan varsin hitaasti kovasta vastatuulesta johtuen, mutta onneksi pääsin pian pois tuulisesta aukiosta ja juokseminenkin sujui taas reippaammin. Onneksi ei alkanut kuitenkaan sataa, vaikka ilmeisesti sää ei enää ollutkaan lämmin lähempänä asuntoa ihmisten vaatetuksesta päätellen. Saatoin olla varsin huvittava näky aurinkolaseineni ja t-paitoineni pilvisellä ja viileällä säällä. Matkaa tulikin lopulta 21,1 kilometriä, toisin sanoen puolimaratonin verran ja matkaan meni aikaa n. 2 tuntia ja 15 minuuttia. Matka taittui yhden pysähdyksen taktiikalla, jolloin jouduin sulkemaan tilapäisesti matkamittarini kanavan reunassa sattuneista syistä. Tämä olikin nyt pisin juoksureitti minulla tähän mennessä tällä matkalla.

Jarmon sairauslomasta johtuen meikäläinen nyt joutuu kantamaan raskaimmat ostokset. Mahtaa Jarmo saada ikäviä ja minä säälittäviä silmäyksiä, kun nainen kantaa kissanhiekkasäkit, painavat reput, kassit ja vesipullopakkaukset ja mies vaan kannattelee jotain pienempää tavaraa, esim. mäyräkoirapakkausta (nekin lähinnä vieraita varten…).

Elmo on löytänyt tyttöystävän, jota se ihailee kaltereiden ja verkon takaa. Aamulla alkaa jo aikamoinen älämölö, jos valo-/aurinkosuojat ovat yön jäljiltä liian pitkään alhaalla. Ne kun pitää saada vedettyä edestä pois, jotta herra pääsee kuikuilemaan kaasulämmittimen päältä ulos. Kissojen parvekkeella se odottaa mielenkiintoisia näkymiä säällä kuin säällä. Sateellakin se istuisi siellä mielellään, mutta me sisällä haluamme pitää kyllä ikkunan kiinni, ettei lämpö karkaa.

Tässä nautitaan koko porukalla lämpimästä ja aurinkoisesta ilmasta:

Tätä olikin jo odotettu eli Madridin-kissanäyttelyitä!

Pääsimme lähtemään reissuun heti perjantaiaamuna Suomen itsenäisyyspäivän johdosta ansaitun vapaapäivän vuoksi. Espanjassakin sattuu vastaava päivä olemaan vapaapäivä Espanjan perustuslakipäivän takia. Illalla ehdimme jo ruokailemaan paikallisessa ravitsemusliikkeessä Madridin liepeillä olevassa Parlassa. Jouduimme odottelemaan kahdeksaan saakka, ennen kuin pääsimme paikalliseen tapaan syömään vasta päivällistä. Odotusaikana istuskelimme baarin puolella katsomassa telkkaria ja seuraamassa paikallisen väestön perjantai-illanviettoa. Paikallinen väestö on tosin takanamme.

Täytyihän tässä saada aikansa jotenkin kulumaan. Yritimme kyllä ottaa vain yhdet lasit, mutta sellaista mahdollisuutta ei ollut, joten jouduimme ottamaan koko pullon. Eipähän tuo ollut hinnan kiroissa (12 euroa) eikä irvistyttänyt yhtään.

Hopealusikka estää hiilihappoa haihtumasta -> kuohujuoma säilyy pitempään avattuna.

Yrittäjän lapset kävivät esittelemässä meille ruokalistaa jo baarin puolella, kun saivat harjoitella englantia kanssamme:

Ravintolan katto oli erikoinen:

Lauantaiaamuna Madridissa oli pakkasen puolella ja läksimme sitten puoli yhdeksän jälkeen ajamaan kohti näyttelypaikkaa, jonne oli jo muodostunut pitkä ilmoittautumiseen ja eläinlääkärin pakeille odottava jono. Onneksi sentään jono oli sisällä eikä pakkasessa! Huom. pakkasta oli siis vain yönseutuun; päivällä oli aurinkoista ja lämpötila n. +12 astetta. Kas kummaa, olimmeko kuitenkin tulleet väärään paikkaan:

vaikka juliste kertoikin toista:

Häkkinumeroilla ei tuntunut olevan mitään loogista järjestystä, joten Jarmo etsi hiki päässä häkkiä sillä aikaa, kun minä jonotin Veran kanssa eläinlääkärille. Lopulta häkki sitten löytyi, ja tässä vaiheessa onkin jo Suomen edustusjoukkue + näkymätön Viänänen + yksi sivullinen persialainen valmiina taistoon:

Paikalla oli vain kaksi kokonaista venäjänsinistä ja nekin vanhoja tyttöjä viiksekkäitä ja vieläpä samassa ylimmässä mahdollisessa luokassa. Paikallinen nähtävyys oli alun perin Tanskasta hankittu, lähes 11-vuotias, upeasilmäinen, -päinen ja -luonteinen kastraattinaaras:

ja tietenkin meidän lähes 9-vuotias Veramme + näkyvä V:

Tällä kertaa Vera päihitti vastustajansa ja tuli nominoiduksikin ja pääsi täten loppukilpailuun. Maistuu se mitali kissallekin:

Päivän kulku oli eteläeurooppalaiseen tyyliin verkkainen jo pitkän lounastauonkin ansiosta. Lopulta loppukilpailu eli Best In Show pääsi alkamaan kuuden jälkeen. Veralla oli loppukilpailussa vastassa tyypikäs sfinksi, joka lopulta voitti ja oli siis kolmoskategorian kastraattinaaraissa paras (BIS).

Päivä olikin sitten jo pulkassa kahdeksalta eivätkä näyttelyn jälkeen mitkään aktiviteetit enää jaksaneet kiinnostaa, joten vääntäydyimme aikaisin nukkumaan ja sunnuntaiaamuna autonkeula kohti ”kotiseutuja”.

Viriteltiin kissaverkko ikkunakaltereihin, jotta kissatkin pääsevät paistattelemaan päivää tarvittaessa omalle parvekkeelleen. Tässä kuvassa vain Elmo poseeraa parvekkeella, mutta välillä laudalla on tungosta. Pihassa tapahtuu kaikenlaista mielenkiintoista: mustarastaat laulelevat taitavia serenadejaan, västäräkit keikuttavat pyrstöään maassa ja välillä ohi kulkee myös muutama lajitoveri, mm. ruotsalainen Putte-kissa.

Sisäpuolella osataan myös hyödyntää auringon lämpöä Zooplussan laatikossa: