Tänään on talvipäivänseisaus eli vuoden lyhyin päivä. Täällä Torreviejassa aurinko nousee 8:15 ja laskee 17:47 (päivän pituus on 9:32). Kuopiossa aurinko nousee 09:45 ja laskee 14:30 (päivän pituus on 4:45). Tämän päivän jälkeen päivä lähtee pitenemään pohjoisella pallonpuoliskolla. Esimerkiksi Kuopiossa on kahden kuukauden päästä 4 tuntia ja 28 minuuttia pitempi päivä, täällä vastaavasti on 1 tunti ja 26 minuuttia pitempi päivä.

Loputkin kuopiolaiset ovat asettuneet lähimaastoon. Retu ja Ellu tulivat viikko sitten lauantaina Torreviejan keskustaan ja Eka ja Helena keskiviikkona Pinar de Campoverdeen. Ekan ja Helenan aktiivisen juoksuharjoittelun innoittamana päätin minäkin lähteä kunnon lenkille eilen. Pari viimeistä viikkoa olinkin lähinnä herkutellut ja liikkunut laiskanpuoleisesti lenkkeillen ja pyöräillen. Tällä kertaa läksin hölkkäämään kanavaa toiseen suuntaan, jossa en vielä ollut käynytkään. Aurinko oli alkanut paistaa sateen jälkeen, ja sää oli muutenkin oikein leppoisa. Kanavan varrella oli rakenteilla oikein mukavannäköisiä taloja ja olokin oli varsin auvoisa eikä edes tuullut – tai en ainakaan huomannut. Tie huononi pikkuhiljaa ja vaihtui sorapäällysteiseksi, seutu muuttui täysin maaseuduksi hedelmäpuineen ja paskanhajuineen. Pian alkoikin tuulla, tuli pilvistä ja matkamittarikin näytti jo kymmentä kilometriä. Oli siis aika kääntyä takaisinpäin. Siinä vaiheessa arvelin loppumatkan sujuvan varsin hitaasti kovasta vastatuulesta johtuen, mutta onneksi pääsin pian pois tuulisesta aukiosta ja juokseminenkin sujui taas reippaammin. Onneksi ei alkanut kuitenkaan sataa, vaikka ilmeisesti sää ei enää ollutkaan lämmin lähempänä asuntoa ihmisten vaatetuksesta päätellen. Saatoin olla varsin huvittava näky aurinkolaseineni ja t-paitoineni pilvisellä ja viileällä säällä. Matkaa tulikin lopulta 21,1 kilometriä, toisin sanoen puolimaratonin verran ja matkaan meni aikaa n. 2 tuntia ja 15 minuuttia. Matka taittui yhden pysähdyksen taktiikalla, jolloin jouduin sulkemaan tilapäisesti matkamittarini kanavan reunassa sattuneista syistä. Tämä olikin nyt pisin juoksureitti minulla tähän mennessä tällä matkalla.

Jarmon sairauslomasta johtuen meikäläinen nyt joutuu kantamaan raskaimmat ostokset. Mahtaa Jarmo saada ikäviä ja minä säälittäviä silmäyksiä, kun nainen kantaa kissanhiekkasäkit, painavat reput, kassit ja vesipullopakkaukset ja mies vaan kannattelee jotain pienempää tavaraa, esim. mäyräkoirapakkausta (nekin lähinnä vieraita varten…).

Elmo on löytänyt tyttöystävän, jota se ihailee kaltereiden ja verkon takaa. Aamulla alkaa jo aikamoinen älämölö, jos valo-/aurinkosuojat ovat yön jäljiltä liian pitkään alhaalla. Ne kun pitää saada vedettyä edestä pois, jotta herra pääsee kuikuilemaan kaasulämmittimen päältä ulos. Kissojen parvekkeella se odottaa mielenkiintoisia näkymiä säällä kuin säällä. Sateellakin se istuisi siellä mielellään, mutta me sisällä haluamme pitää kyllä ikkunan kiinni, ettei lämpö karkaa.

Tässä nautitaan koko porukalla lämpimästä ja aurinkoisesta ilmasta: