Myöhään iltapäivällä iski kova sade- ja ukkoskuuro rakeiden kera.

Välillä ihmetyttää, miksi kaupoissa on myytävänä suuria määriä jos jonkinlaisia kumisaappaita herkullisine kuvioineen ja väreineen näin sateettomalla alueella, mutta sitten taas tällaisina päivinä muistaa kenkien tarkoituksen. Vettä lainehtii valtoimenaan katuja pitkin alaspäin ja auta armias, jos satut kulkemaan kadun varrella samaan aikaan, kun autot huristelevat vesisateessa ohi. Turha siinä on haaveilla pääsevänsä perille suhteellisen kuivana, vaikka miten olisi varustautunut! Onneksi minä nuhanenä (vai niiskuneiti?) olin ehtinyt juuri tulla asunnolle ajoissa, etten jäänyt tällä kertaa kastumaan sateeseen.

Näkymätön Viänänen sen sijaan pysytteli näkymättömissä vielä yli tunnin ajan, ja aloinkin jo vähän huolestua, onkohan miespolo huuhtoutunut veden mukana paikkakunnan viemäriin pienempien kavereiden seuraksi. ”Myrskyn laannuttua” vaalea viikinki saapui vettä valuvana Feelmaxit läpimärkinä, ja pesukonekin tuli sitten taas työllistettyä.