Flunssa on yrittänyt ottaa otteen meistä molemmista, mutta onneksi se ei ole kuitenkaan vielä selättänyt. Kotirataultra juostaan tammi- ja helmikuun viimeisenä sunnuntaina. Tähän tapahtumaan on tullut osallistuttua vaihtelevasti. Viime vuonna juoksin 50 km Uudessa- Seelannissa. Tänään tarkoitus oli olla huoltajana Ritille, vaikka vähän uhosin aiemmin käveleväni 50 km. Sen verran tympeälle tuo ajatuskin jo tuntui, että jätin moiset kävelyt ”Konosille” ja ”Kinnusille”.
Tänään tuli sitten vuoden lämpimin päivän tähän mennessä, iltapäivällä lämpötila nousi noin 24 asteeseen. Koska Ritikään ei köhän vuoksi voinut 25 km:n lenkkiä juosta, lähdettiin molemmat kävelemään kotirataultran puolikasta puoli kymmenen jälkeen auringon paistaessa täysin pilvettömältä taivaalta.
Alkuun oli noin kilometri loivaa nousua Dream Hillsille, jonka jälkeen alamäkeä kohti suolajärviä.
Välipalaksi olisi voinut napata lennosta appelsiinin. Tässä mennään kohden Los Montesinosta.
Kaislikossa suhisee. Vanhaa junaradan pohjaa, reitti kohden Torreviejan keskustaa.
Huoltaja yrittää pysyä perässä.
Päätepiste, 25 km takana Los Altosille nousevan kadun meren puoleisessa päässä. Viime vuonna meidän kämppä oli tällä kadulla ylempänä takana. Aikaa taukoineen päivineen tämän päivän lenkillä meni 3 tuntia ja 32 minuuttia. Välillä hölkättiin kävelyn lomassa.
Minulla meni puolikkaaseen myös yli kolme tuntia matolla hölkätessä. Aloiteltiin aamulla klo 5:15 ja tarkoitus oli siirtyä toiselle puolikkaalle klo 9 Rauhalahteen. Eipä riittänyt kunto sinne asti, piti lähteä kotiin nukkumaan.
On nämä muutamat toipumispäivät ollut tarpeen, mutta aamulla pitää töihin lähtee…
Hirvosten poppoo käveli vain huvikseen ja mielen virkeydekseen n. 10 km, no aikaa meni siihenkin kolmisen tuntia 🙂
Nyt jo kylmässä kotimaassa lähes 20 asteen pakkasessa. Lämpötilojen erä lähes 40 astetta.
Ja huomenna poppoon parempi puolisko lähtee töihin, mutta ajatukset vielä lämpöisessä sunnuntaipäivässä Alicantessa.
Kiitokset Ritille ja Jarmollle kuskaamisesta ja ajanvietteiden järjestämisestä ja terveiset kaikille muillekin mukaville ”immeisille” joita lomalla tapasimme.