Espanjassa jouluna on vain joulupäivä vapaata; aatto ja tapaninpäivä ovat tavallisia työpäiviä. Niinpä mekin aloimme tapaninpäivän aamuna hääriä kuin pienet työmuurahaiset kekonsa ympärillä ja läksimme ensitöiksemme viemään roskia laatikoihin ja ostamaan vettä lähikaupasta. Sen jälkeen haimme sekä kissoille että itsellemme ruokaa Zenia Boulevardin lähistöltä. Joulupäivä oli ollut sateinen ja tuulinen päivä, väsyttikin kovasti ja kaiken lisäksi lämmittimestäkin loppui kaasu.

Menimme nyt arkena (tapaninpäivänä) kaasulämmitinsysteemin kanssa paikalliseen rautakauppaan vaihdattamaan kaasupulloa. Koska lämmitin kulkee sujuvasti pyörillä, työnsimme koko hökötyksen katua pitkin kaupan nurkalle. Emme osanneet/uskaltaneet itse vaihtaa pulloa ja saimmekin tarkan opastuksen harjoittelun kera kaupassa. Myyjä vielä otti täyden pullon lämmittimestä erikseen, jotta kantaminen olisi helpompaa. No, minä ronskina tyttönä tietenkin koppasin ison ja painavan kaasupullon pikku kätösiini ja aloin kantaa pulloa kotiin, kun taas Jarmo otti kevyen lämmittimen mukaansa. Tuli eittämättä mieleen elokuva Liian paksu perhoseksi. Pullohan ei toki paina kuin n. 13 kiloa, mutta on se sen verran hankalamallinen kannettavaksi, ettei sitä useampia kilometrejä huvittaisi roudata.

Tapaninajelut jäivät nyt ajelematta, koska tänään tuuli edelleenkin kovasti enkä viitsinyt kaivella polkupyörää sen takia esille. Läksin sitten kävelylenkille, vaikka tarkoitus oli alun perin juosta. Jarmo sen sijaan lähti tarjoamaan läppäriäni korjattavaksi toiselle korjaamolle. Kuulostellaanpa  taas, osaavatko tehdä koneelle mitään.

Jouluaattona menimme täällä jo perinteeksi muodostuneelle suolajärven kierrokselle (n. 23 km). Tässä iskujoukko on vielä koossa ja lähtötunnelmissa sairaalan paikoitusalueella heti kymmeneltä aamulla:

Ekan veli Jari on viettämässä joulunseutua täällä ja toimi kierroksella poikien huoltajana polkupyörällä. Kuvassa poseeraavat Alpo, Mikko, Retu, meikäläinen ja Eka. Jarmo liikkui autolla ja ”huolsi” minua ja otti välillä kuviakin. Miesväki juoksi järven myötäpäivään ympäri ja minä hitaampana vastapäivään kolmisen kilometriä lyhyempänä lenkkinä.

Reitti kulki osan matkaa entisen junanradan pohjaa pitkin. Tässä näkymät ovat aika karut ja vähän ennen tätä kohtaa oli ehkä noin kolmemetrinen korsikko, jonka katveessa ei nähnyt pitkään aikaan muualle kuin eteensä, taakse ja ylös. Jarmo oli jo vastaanottamassa myötäpäivään kiertäjiä Montesinosissa:

Tällä välin meikämanne juoksi jo toista katua ohi ja harhaili neuvottomana. Koska puolimatkan krouvi oli kuulemma kirkkoa vastapäätä, rupesin oitis kyselemään kirkon sijaintia paikallisilta. Jarmo, kirkko ja muu väki pian löytyivät, ja miten se urheilujuoma maistuikin sitten niin autuaallisen hyvältä kirkkoa vastapäätä.

Vielä yksi otos matkan varrelta ennen sairaalan pihaa (joka siis oli juoksun päätepiste):

Aattona Illansuussa savolaiset kokoontuivat herkkupöydän ääreen Helenan ja Ekan luo. Ruoka oli erinomaista ja seura parasta A-luokkaa. Pöydässä oli tarjolla tietenkin possua, pipareita ja suklaata sekä vihreitä kuulia :). Kiitos mukavasta illasta isäntäväelle (veterana D + veterano E 😉 ), autonkuljettaja-Ellulle ja kartturi-Retulle sekä ”muusikko”-Jarille!