Korjaamolla

Järjestelmäkamera hajosi parisen viikkoa sitten. Lähin huoltoliike löytyi Elchestä, jonne vein kameran korjattavaksi. Eilen käytiin hakemassa korjattu kamera ja tänään sitten kuvasin tämän postauksen kuvat sillä. Eilen oli vuoden lämpimin päivä, iltapäivällä mitattiin useimmilla lähitienoon sääasemilla noin +25 asteen lukemia.

IMG_9181_2

Aurinko alkaa paistaa parvekkeelle aamusta.
Dobsomin tuulipuvun housuista meni vetoketju. Housut eivät ole kovin paljon käytetyt, joten päätin etsiä sopivaa liikettä vaihtaa vanha risa vetoketju uuteen. Keskustasta ei tuntunut löytävän sellaista paikkaa sitten millään. Lopulta räätäli löytyi yllättävän läheltä, lähimmän Mercadonan vierestä. Päivällä “ruokatunnilla” kävin hakemassa kunnostetut housut.

IMG_9182_3

Sää oli tänään pilvetön. Kuva on otettu samalta parvekkeelta iltapäivällä.

Katit auringonpaisteessa

Auringon noustessa on vielä viileää talviaikaan. Aamulla kissat hakeutuvat sisätiloissa paikkoihin, joihin aurinko kohdistaa ensimmäiset lämpimät auringonsäteensä edessä olevien talojen yläpuolelta. Kissoillamme tämä tapa toistuu jokaisena selkeänä aamuna välillä hieman eri tavalla.

Pingviinit_aamuauringossa

Kuin pingviinit etelänavalla 😉

siiri_vetaa_lonkkaa

Siiri vetää lonkkaa ensin sohvalla ja myöhemmin parvekkeella.

siiri_parvekkeella

tytöt_illalla

Illalla tytöt hakeutuvat samaan petiin lämmittämään toisiaan.

 

Suolakuljetin

Torreviejan pääelinkeinot ovat suolateollisuus, turismi ja kalastus. Torrevieja tunnetaan suolajärvistään, joista toinen on nykyisin luonnonpuistona ja suurempi, Laguna de Torrevieja, on edelleen suolanottokäytössä. Torrevieja on yksi Euroopan johtavista suolan tuottajista. Suolatehdas on merkittävä työllistäjä täällä.

suolakuljetin

Suolakuljetin oli tänään päällä ja suolaa meni hihnalla suolatehtaalta rantaan rahtialukseen.

Näillä kulmilla on paljon porukkaa Pohjoismaista. Viereisssä talossa asuu suomalaispariskunta. Meidän talossa mm. pari ruotsalaispariskuntaa, joista toinen on Tornionlaaksosta (Torniojokilaaksosta) ja he puhuvat myös suomea. Toinen eläkeläispariskunta on Malmöstä. Eilen illalla käytiin tässä meidän talon kolmannessa kerroksessa heidän luona kahvilla ja pelattiin erä lautapeliä.
Tulokset:

  1. Hans (SE)
  2. Jarmo (FI)
  3. Rosa (SE)
  4. Riti (FI)

Tämän maaottelun voitto meni länsinaapurille, mutta kyllä me vielä näytetään… 😉

Kevyttä liikettä ja liikennettä

KYSistä saamani jumppaohjevihkonen suosittaa liikunnaksi 6 viikon jälkeen leikkauksesta yleiskestävyyttä lisäävää liikuntaa, kuten reipas kävely tai hölkkä. Auton olen pyrkinyt jättämään suosiolla parkkiin ja lyhemmät kauppareissut ovat sujuneet kävellen tai joskus pyörällä polkien.Tänään käveltiin kanavan kautta Zeniaan. Reitti kävellen Villamartinista kanavalta Zeniaa on kohtuullisen lyhyt, mutta osin kelju, koska täytyy kävellä osin vilkasliikenteisen autotien vartta.

IMG_0589_2

Nyt tähän näyttäisi olevan tulossa parannus. Zenia Boulevardilta Villamartiniin päin menevän tien (AP-7-tien yli) varteen rakennetaan kevyen liikenteen siltaa ja väylää. Samoin meidän asunnon kohdalla oleva AP-7:n ylittävä autotie on saamassa vierelleen tuliterän kevyen liikenteen sillan. Ulkoilumahdollisuudet näillä kulmilla paranevat entisestään 🙂

IMG_0590_2

Lähes jokaisena lauantaina on tullut käytyä noin puolentoista kilometrin päässä olevilla markkinoilla – ainakin appelsiinejä ostamassa.

Sadekuuro

Myöhään iltapäivällä iski kova sade- ja ukkoskuuro rakeiden kera.

IMG_0574_3

Välillä ihmetyttää, miksi kaupoissa on myytävänä suuria määriä jos jonkinlaisia kumisaappaita herkullisine kuvioineen ja väreineen näin sateettomalla alueella, mutta sitten taas tällaisina päivinä muistaa kenkien tarkoituksen. Vettä lainehtii valtoimenaan katuja pitkin alaspäin ja auta armias, jos satut kulkemaan kadun varrella samaan aikaan, kun autot huristelevat vesisateessa ohi. Turha siinä on haaveilla pääsevänsä perille suhteellisen kuivana, vaikka miten olisi varustautunut! Onneksi minä nuhanenä (vai niiskuneiti?) olin ehtinyt juuri tulla asunnolle ajoissa, etten jäänyt tällä kertaa kastumaan sateeseen.

vesi_kadulla_2

Näkymätön Viänänen sen sijaan pysytteli näkymättömissä vielä yli tunnin ajan, ja aloinkin jo vähän huolestua, onkohan miespolo huuhtoutunut veden mukana paikkakunnan viemäriin pienempien kavereiden seuraksi. “Myrskyn laannuttua” vaalea viikinki saapui vettä valuvana Feelmaxit läpimärkinä, ja pesukonekin tuli sitten taas työllistettyä.

Kotirataultran puolikas

Flunssa on yrittänyt ottaa otteen meistä molemmista, mutta onneksi se ei ole kuitenkaan vielä selättänyt. Kotirataultra juostaan tammi- ja helmikuun viimeisenä sunnuntaina. Tähän tapahtumaan on tullut osallistuttua vaihtelevasti. Viime vuonna juoksin 50 km Uudessa- Seelannissa. Tänään tarkoitus oli olla huoltajana Ritille, vaikka vähän uhosin aiemmin käveleväni 50 km. Sen verran tympeälle tuo ajatuskin jo tuntui, että jätin moiset kävelyt “Konosille” ja “Kinnusille”.
Tänään tuli sitten vuoden lämpimin päivän tähän mennessä, iltapäivällä lämpötila nousi noin 24 asteeseen. Koska Ritikään ei köhän vuoksi voinut 25 km:n lenkkiä juosta, lähdettiin molemmat kävelemään kotirataultran puolikasta puoli kymmenen jälkeen auringon paistaessa täysin pilvettömältä taivaalta.

IMG_0559_3

Alkuun oli noin kilometri loivaa nousua Dream Hillsille, jonka jälkeen alamäkeä kohti suolajärviä.

IMG_0560_3

Välipalaksi olisi voinut napata lennosta appelsiinin. Tässä mennään kohden Los Montesinosta.

IMG_0564_3

Kaislikossa suhisee. Vanhaa junaradan pohjaa, reitti kohden Torreviejan keskustaa.

IMG_0566_3

Huoltaja yrittää pysyä perässä.

IMG_0567_3

Päätepiste, 25 km takana Los Altosille nousevan kadun meren puoleisessa päässä. Viime vuonna meidän kämppä oli tällä kadulla ylempänä takana. Aikaa taukoineen päivineen tämän päivän lenkillä meni 3 tuntia ja 32 minuuttia. Välillä hölkättiin kävelyn lomassa.

Elmo jääkaapilla

Elmo syö vähän kerrallaan. Reetalle ja Siirille kelpaisivat aina Elmon kuivamuonajämät vähän turhankin hyvin. Täten Elmon raksukuppi pitää tyhjentää tai nostaa jonnekin piiloon jemmaan. Jääkaapin päälle eivät nämä tytöt pääse, eikä tähän mennessä Elmonkaan ole sinne nähty menevän. Periaatteessa Elmo pääsisi jääkaapin päälle hyppäämällä sinne suoraan. Tiistaina Elmo keksi reitin sinne, johon ruokakuppi oli nostettu.

elmon_reitti_2

Ensiksi hyppy yläkaapin päälle katonrajaan. Kaapin takana on pieni rako, jonka kautta Elmo pudottautui jääkaapin päälle. Sieltä matalana tavaroiden ohi jääkaapin etuosaan, jossa ruokakuppi odotti evästäjäänsä.

Santa Polan puolikas

Tänään juostiin Santa Polassa puolimaraton, johon ilmoittautui noin 9300 juoksijaa. Kyseessä on yksi Espanjan suurimmista juoksutapahtumista.

retun_uusi_kisa-asu

Retu askarteli aamulla tullessa huoltoasemalla uudet kisa-asut. Tässä tytöt poseeraavat mannekiineina. Vähähän tuo hymyilyttää.

startti

Startti, viimeiset ylittivät lähtölinjan noin viiden minuutin päästä lähtölaukauksesta.

karki_20k

Kärjellä on takana tässä 20 kilometriä, toiseen suuntaan taivaltavat tulevat 16 kilometrin kohdalle.

olli

Olli (kuvassa) oli tänään ykkönen sarjassaan ja Uuno kolmas.

katse_sivulle

Tulisikohan parempi loppuaika, mikäli katse olisi suunnattu juostessa eteenpäin 😉

riti_maaliin_tulossa

Tässä saavutaan kohti maalia. Reissu meni muutoin hyvin, mutta Riti ei löytänyt takaisin autolle. Onneksi kuitenkin Retu huolehtii että “perhe” pysyy koossa ja reilun tunnin odottelun jälkeen kylmettynyt “karkulainen” löytyi 🙂

El Campellon pikamatka

Varhain sunnuntaiaamuna suomalaisia sisältävä viiden auton letka lähti ajelemaan kohti El Campelloa, jossa 6,2 km:n kisa oli määrä alkaa kymmeneltä. Tuntui karmaisevalta herätä pitkästä aikaa niin aikaisin, varsinkin kun olin nukkunut koko yönä vain 2-3 tuntia olkapääsäryn takia. Vanha olkapäävaiva on alkanut herätellä minua, koska täällä ollessa kuntosali on jäänyt väliin. Pitänee korjata sekin puute. Buranoiden avulla pääsin neljän maissa jälleen uneen, kunnes herätys oli ennen puolta seitsemää painajaisunien sotkiessa vielä päätäni.

Perillä otimme tapamme mukaan ryhmäkuvat, haimme juoksunumerot, chipit ja tällä kertaa pinkit paidat tiskiltä ja läksimme verryttelemään aamujäykkiä lihaksiamme rantatietä pitkin hölkäten. Meitä suomalaisia oli kaiken kaikkiaan kisassa mukana 13 juoksijaa! Heti kymmenen jälkeen pääsimme sitten kirmaamaan pitkin merenrantakiveystä. Pakarat tuntuivat kankeilta, mutta kyllähän ne sitten vetristyivät matkan edetessä. Suolainen hiki virtasi auringonpaisteessa ja lähes tyynessä säässä ohimoita pitkin silmiini, ja loppumatkasta tuli huono olokin. Olin jo lähes maalissa, kun Diana nuorempana viiletti ohitseni voittaen minut sekunnilla. Viime vuonnakin minut ohitettiin viimeisillä metreillä, kun huomattavasti vanhempi mies otti huiman loppukirin. Mitä tästä opimme? – Vilkaise loppumetreillä taaksesi tai ainakin juokse niin kovasti kuin pystyt maaliin saakka!

tuula

Ultramatkojen juoksija Tuula pärjäsi lyhyelläkin matkalla hienosti ja oli ykkönen. Tuula on ensimmäinen suomalainen nainen, joka on päässyt maaliin saakka erittäin vaativassa Spartathlon-kisassa.

IMG_9074

Täällä on tapana ilmoittaa kisoihin kaikki kynnelle kykenevät suomalaiset juoksutaustaan katsomatta. Masa näyttää esimerkkiä, vaikka ei harrasta juoksemista ollenkaan.

IMG_9069

Perhe kamppailee kisassa peräkanaa isäntä edellä, mutta kuinkas sitten kävikään:

IMG_9099

Meistä caffilaisista (Club Atletismo Finlandia Torrevieja) palkintopallille ylsi kuusi henkeä: Olli, Jukka, Retu, Tuula, Helena ja Antti. Kaiken kukkuraksi, joukkueemme koon (yli 12 henkeä) vuoksi Mikko pääjehuna sai kunnian mennä noutamaan joukkuepalkintoa, joka oli valtava, ilmakuivattu serranokinkku. Mikko kutsuikin oitis koko poppoon syömään kinkkua ylihuomiseksi. Jospa tässä elämänsä ensimmäisen kerran pääsisi vuolemaan ilmakuivattua kinkkua – niiden suomalaisten joulukinkkujen leikkaamisestahan meillä kaikilla on varmasti jo pitkä kokemus!

IMG_9109

Antti juniorisarjassa palkintopallilla.

IMG_9112

Tuula ja Helena samassa kuvassa Veterana D -sarjassa.

IMG_9115

E-sarjan Retu Honkanen [Onkanen täkäläisittäin ;)] ykkösenä

IMG_9118

F-sarjan Olli ykkösenä ja Jukka kolmosena.

IMG_9122

Maaliin tulleet caffilaiset pokaaleineen ja kinkkuineen. Kuvasta puuttuu Antti, jonka palkintoa Diana kannattelee kuvassa.

Loppujen lopuksi olin parantanut aikaani viime vuoden kisasta kaksi minuuttia, vaikka tämä aamu alkoikin ankeasti. Ilmeisesti jo yli kaksi kuukautta kestänyt – lähinnä laiskottelulta tuntunut – etelänleiri ja viime aikoina pari lyhyenmatkan kisaa ovat tuottaneet kuitenkin jonkinlaista tulosta!

Eipä tuo Jarmokaan toimettomana tänään norkoillut iltapäivällä; hän nimittäin polkaisi ryhdikkäästi “kaunottarella” 51 km ja piti jälleen maantiepyöräilijät kurissa. Aika hyvin kaverilta, jonka selkää leikattiin kuukausi sitten 13. ja perjantaina.

Rannikkotykistön raunioilla

Eilen keskiviikkona ajoimme Cartagenan lähelle katsomaan 1930-luvun alussa rakennettua rannikkopatteristoa. Tykistön tehtävänä oli suojella strategista Cartagenan kaupunkia.

IMG_8964

Paikka on noin 300 metrin korkeudella merenpinnasta ja sinne menee kohtuullisen helppokulkuinen polku tai tie. Meitä oli kaikkiaan mukana retkellä 14 suomalaista, joista yllä olevassa kuvassa marssii osa.

IMG_8971

Bateria de Cenizas, perillä ylhäällä vähän ennen kymmentä aamulla.

IMG_8972

Tähystys-/ampumasuoja. Ei pääse vihollinen yllättämään, koska (kaljut) tähystäjät vartioivat molempiin suuntiin.

IMG_8985

Mitä ihmettä, vartiointiko petti sittenkin ja meidät yllätettiin sivusta…

IMG_8980

Näkymää itään La Mangan suuntaan.

IMG_8975

Isokin mies näyttää kirpulta järeän kanuunan päällä.

IMG_8989

Linnoitusten jäänteitä.

IMG_9000

Alueella on myös ollut todennäköisesti majoitus, ruokahuolto jne. Tässä bunkkerin yksi pimeä huone salaman valolla kuvattuna.